minun kantani petokeskusteluun

Tämä paljon puhuttu susiasia on ollut lähellä sydäntäni pienestä natiaisesta asti. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni n.2000 ihmisen pikkupitäjässä melkeinpä metsän keskellä. Siitäkin huolimatta, että kesät vietin mummolassa vielä kotipaikkaani syrjäisemmässä paikassa, elin oikein turvallisen ja elämysrikkaan lapsuuden. Metsässä majoja rakennellessa tai muuten vaan toilaillessani, saatoin serkkujeni kanssa joskus nähdä metsän eläimiä ja niiden jälkiä. Joskus muistan, että mummon pihan poikki oli susi jolkotellut jäljistä päätellen. Tai suteen ainakin päädyimme, kävi niitä muutama paikallinen metsästäjäkin pällistelemässä. Eipä se meitä niin hetkauttanut, kunnes pikkuhiljaa paikallislehden mielipideosiot alkoivat täyttyä kauhunsekaisista kirjoituksista. Niiden mukaan sudet juoksivat jo keskellä päivää pitäjän keskustassakin, eikä kukaan uskaltanut edes kauppaan mennä. Itse en koskaan sutta nähnyt, ja mielenkiinnolla odotin sellaiseen törmääväni kun ne kerran niin yleisiä olivat.

Aloin kiinnostua ilmiöstä toden teolla, kun paikallisen sanomalehden kanteen ilmestyi kuva sudenraadosta ja muutamasta metsästäjästä poseeraamassa sankarillisesti sen vierellä haulikot tanassa. Minulle iski valtaisa myötähäpeä heitä kohtaan. Myös samaisen lehden pääkirjoituksessa sepitettiin kammottavaa tarinaa verenhimoisista susista, jotka olivat lähteneet jahtaamaan viattoman sivullisen autoa. Uskomattomaltahan se aikuisen ihmisen tuottama teksti kuulosti 16-vuotiaan "eko-city-viher-suvaitsevaisto-kakaran" korvaan kuulosti, joten aloin ottamaan selvää faktoista. Sain selville, että lähdekriittisesti todistettuja sudensurmia ei Suomessa ole olemassakaan. Ennen vanhaan kirkon kirjoihin merkittiin kuolinsyy, ja usein vammaiset tai ei toivotut lapset vietiin metsään, mistä "susi" ne sieltä parempiin suihin korjasi. Toisin sanottuna mikään ei ole varmaa.




Eräänä syksyisenä iltana istuimme mummolan portailla serkkuni kanssa ja katselimme täysikuuta. Kuulimme kaukaisuudesta suden ulvontaa, ja siinä herkistyneessä tilassa päätimme muutamat sävelet kajauttaa itsekin ilmoille. Ei mennyt kauaakaan, kun naapurin ukko tuli intoa puhkuen haulikon kanssa silmät kiiluen etsimään metsästettävää. Todellinen alfauros, ihme kun ei siinä rytäkässä pamauttanut meiltä aivoja pihalle. Toisaalta, sittenpähän olisimme ehkä päässeet jonkinlaisiksi susien puolleesta kuolleksi marttyyrihahmoiksi, mikä tuskin meitä kumpaakaan olisi haitannut. Tosin todennäköisesti meidät olisi kirjattu kirkonkirjoihin suden syömiksi.

Kyllä me ihmiset sitten olemme itsekästä ja tyhmää sakkia. Millä oikeudella me saamme tappaa susia, jos sudet eivät saa tappaa ihmisiä. Millä oikeudella menemme suden reviirille, jos susi ei saa tulla meidän reviirillemme. En nyt tällä kirjoituksellani pyri mitenkään siihen, että susia pitäisi silittää, tai alkaa pitämään jonakin jumalolentoina, mutta jotain kunnioitusta nyt perkele. Miksemme voisi elää susien kanssa sovussa? Karjavahingot saataisiin kuriin susiaidalla (http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/lajit/susi/susiaidan-teko), mutta niitäkin pystytellään tahallaan väärin ja valitetaan ylimääräistä työnsarkaa, vaikka esimerkiksi Luonto-liiton Susiryhmältä voi tiedustella auttavaa talkookättä. Uskoisin myös, että vielä nykyaikanakin voi saada yhteisöllistä talkooapua mistä tahansa pikkupitäjästä, jos vain esittää asiansa oikein ja tarjoaa pullakahvit.

Noniin. Syökää minut sitten.

Ajattelin esitellä itseni kyselyn muodossa.

SINÄ
oletko varattu vai vapaa? - varattu tietääkseni.
miksi olet vapaa? -
oletko onnellinen tällä hetkellä? - todennäköisesti kyllä. jos vaan jaksan itte uskoa siihen!
haluaisitko itkeä vai nauraa? - en kumpaakaan, itkeminen on masentavaa ja nauraminen sattuu vatsalihaksiin.
minkä värinen paita sinulla on päällä nyt? - heräsin juuri. minulla ei ole paitaa.
entäpä housut? - tyylikkäät. en kerro enempää.
minkä väriset silmät sinulla on? -vihreät tällä hetkellä. usein myös punaiset.
kuinka pitkä olet? -167 viime mittauksella. luultavasti olen venynyt siitä, en siksi että olisin kasvanut, vaan siksi että olen yrittänyt venyttää itseäni.

YSTÄVÄT
kenen kanssa vietät ystävistäsi eniten aikaa? - avovaimokkeen todennäkösesti! toiseksi eniten varmaan erään serkkuni, ja myös työtovereiden.
 luotatko ystäviisi? - ei tulisi mieleenkään.
ovatko ystäväsi aina tukemassa sinua? -tottakai kun ne on niin tukevia!
 omistatko yhtään hiljaista kaveria? - tietääkseni en omista kavereitani.
annatko ystävillesi lempinimiä? - harvemmin niitä oikeilla nimillä kutsunkaan.
voivatko ystäväsi luottaa sinuun? -riippuu asiasta.
mikä on pahin riitasi jonkun ystäväsi kanssa? - varmaan kun kukaan ei osaa päättää mitään. ja sitten se kun teen ohareita, en kyllä tee sitä tahallani. sori.

RAKKAUS
mitä mieltä olet rakkaudesta? - Pertti Kurikan Nimipäivien Kari tiivisti asian hyvin: "hienoo, makeeta ja upeeta ja mahtavaa ja naiset on ihania ja loistokkaita ja upeita sillon kun on hyvällä päällä".
 rakastatko ketään tällä hetkellä? - no kyllä kyllä, seuraava.
oletko ihastunut ? - ihastunut ja vihastunut.
oletko kokenut sydänsuruja? - no eiköhän kaikki ole.
haluaisitko rakastua huomenna? - rakastun joka päivä ja lässynlää.
oletko koskaan rikkonut kenenkään sydäntä? - tiedä häntä. kai ny tällä naamalla.
onko kukaan rikkonut sinun sydäntäsi? - kovasti se pumppaa pumppaa pumppaa.
pystyykö ilman rakkautta elämään? - voi hitto ku nää on kiusallisia nää kysymykset.

SURU
kuinka usein olet surullinen? - aika usein, mun mielialat vaihtelee aika usein.
itketkö suruusi? - nykyään harrastan semmosta nauruitkua. se on paljon mukavempaa.
oletko ollut surullinen lähiaikoina? -aamulla viimeks, kysyin paljon kello on ja mulle ei vastattu.
tappaako suru? -no ei tapa. juomattomuus tai syömättömyys tappaa. hohhoi.
tekeekö itkeminen oikeasti hyvää? - riippuu.
kun olet surullinen syötkö enemmän kuin yleensä? - syön aina ja kaikkea.
miten sinua pitää lohduttaa? - sanomalla pokerinaamalla että "emätin".

SITÄ JA TÄTÄ
mitä joit viimeksi? - vettä todennäkösesti.
entä mitä söit viimeksi? - illalla jotain, varmaan keksin.
milloin viimeksi rikoit jotakin? - eilen meidän kissojen luottamuksen, vietiin ne pallileikkuulle.
onko sinulla hyvä huumorintaju? - no kysytkin vielä! paras!
onko sinusta kiva haukkua ihmisiä? - en haluis myöntää tätä, mutta on.
keneltä on uusin viestisi? - en jaksa ees kattoo, varmaan eukolta tai serkulta. (väärin, tarkistin. viimeisin lähettäjä Pizzaonline!)
odotatko talvea? - no en tosiaan.
mitä haluaisit eniten? - vapauden tästä oravanpyörästä! sen takia tämän blogin alotinkin, että voin seurata edistymistäni.